Tasoryhmät, ratkaisukyky ja omatoiminen harjoittelu tärkeitä kehittymisen kannalta

Suomen alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Mika Laurikainen näkee nuorten pelaajien kehityksen avainasemana ratkaisumallien itsenäisen oppimisen. Kentän laidalla ohjeita huutavat valmentajat ja vanhemmat eivät anna nuorille välttämättä tilaa oppia itse oikeita ratkaisuja.

– Suurin muutos mitä me ollaan haettu kokoajan on se, että me opittaisiin antamaan lasten ratkaista tilanteita jalkapallomaailmassa. Meidän pitäisi pystyä luomaan harjoitusolosuhteita, missä pelaaja itse ratkaisee asiat, eikä välttämättä kuuntele sitä, kun valmentaja huutaa että potkaise lyhyttä tai pitkää, kuljeta tai syötä. Se on sitä pelikäsityksen kasvattamista. Pitäisi antaa pelaajan samalla tavalla toistaa pelitilanteita kuin ennen sanottiin, että pitäisi toistaa teknisiä suorituksia, selittää Laurikainen.

Myös paljon puhutut tasoryhmät ovat Laurikaisen mielestä tärkeitä pelaajan kehittymisessä. Liian helppo tai vaikea taso ei palvele lapsen kehitystä, vaan aiheuttaa lähinnä ongelmia. Pelaajan etu sen sijaan on se, että he saavat harjoitella sellaisessa ympäristössä, mikä kehittää heitä.

– Me unohdetaan aika usein se, että ihmiset – niin pienet kuin isotkin – kehittyy eri tahtiin. Se oppiminen tulee siinä ajan myötä. Pitäisi uskaltaa antaa ihan pienestä pitäen sellaisia haasteita, missä pelaaja tuntee kehittyvänsä. Tämä ei tarkoita tiukkoja ryhmiä, vaan ratkaisumalleja missä pelaaja viihtyy ja oppii, toteaa Laurikainen.

Lapsen viihtyminen lajin parissa on Laurikaisen mielestä myös paljon valmentajien vastuulla. Jos pikkulapsia seisotetaan jonossa, niin laji käy nopeasti pakkopullaksi. Valmentajilla on vaikutusta myös omatoimisen harjoittelun kehittämisessä.

– Pieni pelaaja viihtyy, kun se saa pelata ja tehdä maaleja. Mielenkiintoinen perusharjoittelu omassa joukkueessa on se ensimmäinen pykälä. Toinen selkeä kanta on se, että nykyiseen valmennustyöhön pitää sisällyttää kotitehtäväkulttuurin tukeminen. Annetaan mahdollisuuksia harjoitella kotona ja vinkkejä siihen, miten se tehdään, sanoo Laurikainen.

Laurikaisen mukaan lapsia ei myöskään saa painostaa liikaa harrastamaan vain tiettyä lajia, koska silloin on vaarana lajin muuttuminen yksitoikkoiseksi ja lapsen nopea kyllästyminen.

– Ydin on se, että pieni lapsi harrastaa sitä, mitä hän haluaa tehdä. Minun mielipide on, että lapset kokeilevat eri lajeja ja sitten valitsevat mieleisen lajin, joka on toivottavasti jalkapallo. Meidän velvollisuus on tehdä tästä lajista mielenkiintoinen. Ei pakottaa tai tuputtaa, vaan innostaa, kiteyttää Laurikainen.

– Aleksi I. Pohjola –

Mainokset

Sami Hyypia Akatemia auttaa nuoria nousemaan huipulle

Kyösti Lampinen on mies, jolla on pitkä kokemus suomalaisen huippu-urheilun parissa toimimisessa. Valmennusjohtajuus Suomen Squashliitossa 80-luvulla, Suomen Hiihtoliiton alppilajien valmennusjohtajana Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen huipulle nousun aikana sekä toimiminen Suomen Urheiluopiston apulaisrehtorina. Ei siis ole väärin sanoa, että Lampinen tietää, mitä huipulle nouseminen vaatii niin urheilijalta kuin taustajoukoilta.

Tänä päivänä Lampinen luotsaa Sami Hyypiä Akatemiaa. Entiseltä nimeltään jalkapallon valmennus- ja kehittämiskeskus vaihtoi nimensä reilu vuosi sitten kunnianosoituksena suomalaiselle puolustajalegendalle. Sami Hyypiä Akatemian rooli suomalaisessa juniorijalkapalloilussa on tarkkaan määritelty Palloliiton strategiassa.

– Akatemian taustalla on Palloliiton ja Eerikkilän urheiluopiston jo päättynyt strategia, jossa yhtenä kohtana oli tällaisen jalkapallon valmennus- ja kehittämiskeskuksen perustaminen. Nyt uudessa strategiassa vuosille 2013-2016 on viisi isompaa painopistettä ja yksi niistä on pelaajakehitys. Siihen me kiinteästi liitytään. Meidän tehtävä on luoda yksilökeskeinen ja kokonaisvaltainen kehittämisseurantakonsepti suomalaiseen jalkapalloon, selventää Lampinen.

Kahden vuoden pilottivaiheen aikana akatemia on luonut kehittämisseurantakonseptin, joka on liitetty kaikkiin nuorten maajoukkueisiin niin pojissa kuin tytöissä. Pilottivaiheessa mukana oli 30-40 joukkuetta ja nyt alkaneessa uudessa jaksossa 16 poikajunioriseuraa ja 7 tyttöjunioriseuraa.

– Kehittämisseurantakonsepti pitää sisällään niin fyysisen- kuin psyykkisenkin kunnon itsearvioinnin. Tekniset asiat tulevat sitten valmentajien toimesta, kertoo Lampinen.

Sami Hyypiä Akatemia pyrkii myös panostamaan valmentajien koulutukseen järjestämällä valmentajille täydennyskoulutusprosesseja.

– Meillä on faktaa siitä, minkälaisia pelaajat ovat. Eli pelaajat ovat tällaisia ja kaipaavat tätä. Täydennyskoulutusprosessin tehtävänä on antaa valmentajille niitä valmiuksia, mitä pelaajat kaipaa. Sitä kautta me saadaan lisäarvoa päivittäiseen toimintaan, havainnollistaa Lampinen.

Suomalainen juniori ei liiku tarpeeksi vapaa-ajallaan

Vaikka suomalainen jalkapalloilu onkin menossa Lampisen mukaan parempaan suuntaan, jäädään Suomessa silti muista huippumaista jälkeen etenkin omaehtoisten vapaa-ajan harjoitusten määrässä. Sami Hyypiä Akatemian yksi tärkeä tehtävä onkin tuottaa faktoja suomalaisesta jalkapalloilusta, jotta tulevaisuudessa kehittäminen voidaan perustaa faktoihin eikä arvailuihin.

– Meidän ensimmäinen tehtävä on ollut selvittää, miten muut maat ovat tehneet näitä huippuja. Lyhyesti sanottuna se asia on niin, että suomalaisten kokonaisliikuntamäärä on liian pieni. Ja sitten kun puhutaan pallon kanssa tekemisestä, niin suomalaisilla seuroilla on yhtä paljon joukkueharjoituksia, kuin mitä kilpailijamaissa, mutta muissa maissa 16-vuotias joka saa akatemiasopimuksen, on harjoitellut omalla ajalla koko sen lapsuuden ajan noin viisi tuntia viikossa enemmän pallon kanssa, kuin suomalainen juniori, toteaa Lampinen.

Lampisen mukaan rakastuminen lajiin on tärkeä osa pelaajan kehityksessä, koska se motivoi nuoria harrastamaan myös omalla ajallaan. Liikkumisen pitää olla monipuolista ja ennen kaikkea hauskaa. Siinä valmentajilla on iso rooli, jotta he osaavat valita oikeita tehtäviä ja asioita pelaajille. Lopullinen avain ammattilaisuuteen piilee kuitenkin urheilijan ja taustajoukkojen uskosta onnistumiseen, joka taas pohjautuu faktoihin.

– Ei meillä ole tällaista ammattilaisurheilijakulttuuria Suomessa. Yhteiskunnassa syntyy helposti motivaatioristiriita. Jos me pystytään faktoilla osoittamaan, että lapsi tai nuori on oikeassa kehittymisaikataulussa suhteessa muihin, niin silloin ei ole mitään motivaatioristiriitaa ja pystytään pistämään itsensä peliin. Tässä on se iso siemen, päättää Lampinen.

– Aleksi I. Pohjola –

Kolmas sija kivikovassa karsintalohkossa tyydyttää Paatelaista

Suomen jalkapallomaajoukkue mitteli voimiaan parin viikon aikana MM-karsintapeleissä ensin Espanjaa vastaan Olympiastadionilla ja sen jälkeen Georgiaa vastaan vieraskentällä. Olympiastadionin illassa Suomi ei pystynyt toistamaan Gijonin ihmettä, mutta pelillisesti Suomen esitys oli muuttunut Gijonin ultrapuolustavasta enemmän rohkeampaan suuntaan.

– Peli Espanjaa vastaan oli iso matsi ja sitä odotettiin kuin kuuta taivaalta. Haluttiin joukkueen kesken olla rohkeita, syöttää ja luoda maalintekopaikkoja. Haluttiin voittaa ottelu ja tehdä jättiyllätys. Se rohkeus myös näkyi meidän pelistä. Syötettiin aika ajoin ihan hyvin ja pystyttiin myös pitämään palloa jopa Espanjan puoliskolla, mikä oli positiivista. Tietysti harmittaa ne kaksi maalitilannetta. Varsinkin se ensimmäinen, joka oli aika ratkaiseva erityisesti niin pelin alussa, analysoi Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Mixu Paatelainen.

Vertailtaessa Gijonin 1-1 tasapeliä ja 0-2 tappiota Olympiastadionilla, Paatelainen näkee eroavaisuuksia etenkin siinä, mitä peleistä jäi lopulta käteen.

– Helsingin peli oli pelillisesti ehdottomasti parempi kuin Gijonin peli. Gijonista lähdettiin hakemaan vain tulosta. Nyt haluttiin tuoda sitä pelirohkeutta mukaan ja siinä myös onnistuttiin. Espanjan vahvuus ja kliinisyys vain piilee siinä, että kun vastustaja avaa pikkuisenkaan peliä, niin heti käytetään tilaisuudet hyväksi fantastisella syöttöpelillä ja nopeilla juoksuilla. Harmi, kun pääsivät rankaisemaan pari kertaa, mutta noin pelillisesti tästä jäi paljon enemmän taskuun entä Gijonin pelistä, kiteyttää Paatelainen.

Georgiasta haettu 0-1 vierasvoitto varmisti Huuhkajien kolmannen sijan kovassa MM-karsintalohkossa heti ennakkosuosikkien Espanjan ja Ranskan jälkeen. Kolmas sija oli myös Huuhkajien minimitavoite kivikovassa lohkossa.

– Olen tyytyväinen kolmanteen sijaan. Lohkoarvonnoissa Brasiliassa oltiin viimeisessä korissa eli huonoimpien maiden joukossa. Selviytyminen Georgian ja Valko-Venäjän yläpuolelle lohkon kolmanneksi on hyvä asia, summaa Paatelainen.

Huuhkajien pelillinen kehitys miellyttää Paatelaista

Paatelainen on asettanut Huuhkajien päätavoitteeksi vuoden 2016 EM-kisojen karsinnat, josta tavoitteena on selviytyä mukaan Ranskassa pelattaviin EM-kisoihin. Paatelaisen mukaan Huuhkajien prosessi on hyvällä mallilla.

– Tilanne on hyvä. Tiedetään tällä hetkellä, että oli meillä vastassa Espanja, Ranska, Luxenburg tai Kypros, niin me ollaan vaikeita vastustajia niille jokaiselle. Me osataan hyökätä, me osataan puolustaa ja me osataan luoda maalipaikkoja. Toki aika ajoin meidän maalintekotehokkuus ei ole ihan sillä asteella, mitä me toivotaan, mutta me pystytään kuitenkin voittamaan otteluita. Se on kaiken a ja o, tuumii Paatelainen.

Myös Suomen taktinen osaaminen kehittyy Paatelaisen mukaan kokoajan, mikä luo mahdollisuuksia muuttaa taktiikkaa pelin aikana ja näin monipuolistaa esimerkiksi hyökkäyskuvioita.

– Pelaajat on sisäistänyt sen, mitä me haetaan kun pelataan joulukuusta tai sen sisällä erilaisia taktiikoita. Pikku hiljaa ollaan siinä tilanteessa, että me pystytään pelin aikana vaihtamaan jouheasti asioita ja tuoda sitä kautta yllätyksellisyyttä meidän peliin. Tätä pitää tietysti parantaa koko ajan ja tehdä paljon hommia, mutta olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen tilanteeseen missä menemme. Olemme jopa vähän edellä sitä, mitä oletin että tässä vaiheessa voitaisiin olla, tuumii Paatelainen.

Vaikka Huuhkajilla on ollutkin välillä maalintekovaikeuksia ja joissakin medioissa on kauhisteltu Huuhkajien hyökkäysarsenaalin laihuutta, ei Paatelaisen mukaan tilanne kuitenkaan ole ihan niin paha.

– Tottakai puhtaiden kärkien tilanne voisi olla parempi, mutta luen esimerkiksi Kasper Hämäläisen puhtaaksi hyökkäääjksi A-maajoukkueessa. Myös Riku Riski on pelannut lähes jokaisessa pelaamassaan pelissä piikissä omassa seurassaan. Toivon, että meidän käyttämässä 4-3-2-1 muodossa ne kolme hyökkääjää siellä ylimmillä oksilla pystyy pelaamaan jokaisella niistä paikoista. Sillä tavalla me pystytään pyörittämään näitä pelaajia pelin aikana pelipaikoilta toisiin ja muuttamaan sitä, mitä annettavaa meillä on hyökkäyspelissä, selittää Paatelainen.

Pukin siirto myös Paatelaisen mieleen

Huuhkajien vakiohyökkääjä Teemu Pukin siirto Celticiin oli kesän siirtoikkunan puhutuin suomalainen jalkapallouutinen. Celtic kysyi Suomen A-maajoukkueen päävalmentajalta Mixu Paatelaiselta rehellistä mielipidettä Pukista. Paatelaisen mielipide ja nähdyt otteet muun muassa Turussa pelatussa Slovenia -ottelussa vakuuttivat Celticin. Paatelainen uskaltaa olla toiveikas Pukin uran kehittymisestä.

– Se on aina tärkeää kun pelaaja menee uuteen seuraan, että hänen mahdollisuudet pelaamiseen ovat isot. Ja näkisin kyllä, että vaikka Celtic on iso seura ja siellä on huippupelaajia, niin Teemun ominaisuuksilla uskoisin hänen murtautuvan lähes joka ottelussa avauskokoonpanoon. Ja se on tietysti tärkeää Teemun uran kannalta, mutta myös A-maajoukkueen kannalta. Sitä parempi, mitä useammalla pelaajalla jotka tulevat A-maajoukkuekuvioihin, on mahdollisimman paljon 90 minuuttisia vyöllä. Silloin pelaajat ovat valmiimpia myös koviin kansainvälisiin otteluihin, kertoo Paatelainen.

Jokaisen maajoukkueen tulevaisuus on riippuvainen nuorista ikäluokista. Niin myös Suomen A-maajoukkueen tulevaisuuden rakennuspalikat kootaan jo juniorijoukkueissa. Alle 21-vuotiaiden maajoukkue pelaakin tietoisesti samalla taktiikalla kuin miesten A-maajoukkue.

– Olen sitä mieltä, että alle 21-vuotiaiden maajoukkueen pitää pelata samalla taktiikalla ja pelisysteemillä kuin aikuisten, koska sieltä pelaajat tulevat sitten A-maajoukkueeseen. 21-vuotiaista alaspäin on tärkeätä, että pelin sisällä tapahtuu samoja asioita kuin ylemmissä ikäluokissa, vaikkakin se pelisysteemi voikin olla eri kuin joulukuusi. Tämä valmennus pitää olla yhtäläinen A-maajoukkueesta aina nuorimpaan ikäryhmään, jotta siinä on linjaa ja jotta pelaajat omaksuvat ne asiat, päättää Paatelainen.

– Aleksi I. Pohjola –

Askel, joka jäi ottamatta

Tänä syksynä jalkapallolle sydämensä menettäneitä on hemmoteltu harvinaisen paljon kotimaisen jalkapalloviihteen osalta. Teppo Airaksisen FC Lahden kannattajista kertova Jalkapallomaa –dokumentti esitettiin Ylen Dokumenttiprojektissa syyskuun puolivälissä ja lisää silmänruokaa on luvassa, kun jalkapalloilijana ja jalkapalloselostajana paremmin tunnetun Tero Karhun dokumetti Kun mestaruus ei riitä esitetään syyskuun 22. päivä.

Kun mestaruus ei riitä –dokumentti on seurantadokumentti, jossa seurataan HJK:n eurotaipaleen kehitystä ja sitä, onnistuuko joukkue ottamaan pelillisesti ja menestyksellisesti niin sanotun seuraavan askeleen.

– 4 mestaruuden jälkeen pitäisi päästä uudelle tasolle. Antti Muurinen laitettiin viime syksynä sivuun ja Sixten Boström tuli sisään. HJK:lla on kaikkien aikojen nimekkäin ja puhutuin joukkue. Dokumentissa seurataan sitä taivalta kohti menestystä eurokentillä, jota Muurisen eikä kovin monen muunkaan aikana ole juuri tullut – pois lukien muutama yksittäinen voitto siellä täällä, taustoittaa Karhu dokumentin sisältöä.

Idea dokumenttiin on muhinut Karhun päässä jo pitkään, mutta tutun miehen tulo valmentajaksi sai lopulta rattaat pyörimään.

– Tämä idea oikeastaan konkretisoitui Sixtenin tultua päävalmentajaksi. Jotta tälläista juttua voi tehdä, pitää sun päästä tosi lähelle ja silloin valmentaja on kaiken a ja o. Mä oon tuntenu Sixtenin 13-vuotiaasta asti ja rohkaistun sitten esittelemään tämän idean. Tammikuussa sitten treffattiin ja lyötiin suunnitelmat lukkoon, kertoo Karhu.

Kuten hyvin tiedetään, ei HJK pystynyt ottamaan sitä seuraavaa askelta, vaan seuran eurotaival päättyi nöyryyttävään putoamiseen heinäkuussa Nõmme Kaljua vastaan. Ensimmäisen osaottelun 0-0 kotitasapeli antoi jo ensimmäiset signaalit tulevasta.

– Fiasko ja katastrofi se putoaminen oli. Ei sitä kukaan odottanut, vaikka alitajuisesti sitä alkoi valmistautua ensimmäisen pelin jälkeen, että jotain voi tapahtua. Kun homma oli sitten selvä, iski ensimmäisenä tunne, että kuvaukset oli nyt sitten tässä ja käsikirjoitus pitää saada mahdollisimman nopeasti lopulliseen kuntoon, kertaa Karhu tuntojaan hävityn ottelun jälkeen.

Vaikka HJK:n seuraava askel jäikin tällä kertaa ottamatta, on suomalaisessa jalkapallokulttuurissa näkyvissä uusia tuulia. Lajin parissa vaikuttaa ihmisiä, joilla on halua ja kykyä kertoa tarinoita jalkapallon ympäriltä. Karhu painottaakin, että myös pelaajien ja jalkapalloihmisten on pikku hiljaa avauduttava ulospäin.

– Suomalaiset urheiluihmiset ovat olleet liian konservatiivisia. Seura- ja yksilötasolla pitää olla valmiina antamaan myös itsestä jotain. Se on sitä brändäämistä, kiteyttää Karhu.

Kun mestaruus ei riitä –dokumentti sunnuntaina 22.9.2013 klo 16.40 Yle TV2

– Aleksi I. Pohjola –

Jalkapallomies myös töissä

Elokuva Kulman pojat, tv-sarja Kimmo ja syyskuussa ilmestyvä Jalkapallomaa -dokumentti. Ohjaaja Teppo Airaksinen on saanut puuhailla rakkaan harrastuksensa parissa myös työrintamalla riittämiin.

Ylen Dokumenttiprojektissa esitettävä Jalkapallomaa -dokumentti ruotii FC Lahden kannattajia ja heidän välillä vaikeaakin suhdetta kannattamaansa seuraan. Idea elokuvaan tuli tuotantoyhtiöltä, mutta kannattajaryhmän valinta ei ollut sattumaa. Siihen vaikutti Airaksisen oma suosikkijoukkue.

– Kun minulta kysyttiin, kiinnostaisiko tehdä dokumenttielokuvaa kannatuskulttuurista, vastasin että tottakai. Olin kuvannut FC Lahden pelejä ja ja samalla kannattajaryhmää aikaisemmin omaksi ilokseni maalikoosteisiin ja sen sellaiseen. Se kannattajaporukka oli minulle tutuin. Ja miten olisin edes voinut mennä sanomaan Klubin faneille, että voitaisiinko tehdä dokkari ja silti toivonut, että heidän jenginsä häviää jokaisen seuraavan matsin, naurahtaa Airaksinen.

Idea dokumentin aiheesta syntyi keväällä 2010, muttei ollut suinkaan sanottua, mihin suuntaan dokumentin aihio alkaa muodostumaan.

– Kolmen vuoden aikana meillä ei ollut ihan selkeää tarinaa, muuta kuin se, että dokumentti kertoo kannattajista ja valottaa sitä ilmiötä. Dokumentissa sivutaan myös hyvin paljon jalkapalloseuran johtamista ja sitä arkea, mikä sen ympärillä pyörii. FC Lahden peleissä käy suurinpiirtein 2000 ihmistä, mutta on yhden käden sormin laskettavissa ne ihmiset, jotka sen tapahtuman aina joka kerta pistävät pystyyn. Dokumentti pyrkii myös valottamaan sitä puolta, mitä maksava yleisö ja kannattajat eivät välttämättä osaa ajatella, selittää Airaksinen.

FC Lahden fanit ovat niittäneet kyseenalaistakin mainetta viime vuosina. Sakkoja on jaeltu ja kannattajia syytetty jopa huliganismista. Tilanteen kärjistyminen osui juuri Airaksisen projektin yhteyteen ja siitä muodostuikin dokumentin yksi kantavista teemoista.

– Alkoiko Palloliitto koventamaan sakotuskriteereitä jossain vaiheessa ja yht’äkkiä FC Lahden kannattajat rupesivat saamaan katsomotoiminnasta Palloliitolta paljon sakkoja. Nämä sakot joutui sitten FC Lahti seurana maksamaan ja se aiheutti kahnauksia seurajohdon ja kannattajien välillä. Lakipisteen nämä tapahtumat saavuttivat juuri silloin, kun me kuvattiin tätä dokumenttia. Nykyään se tilanne on jo parempi, toteaa Airaksinen.

Dokumentti toimii Airaksisen mukaan myös niille ihmisille, jotka eivät miellä itseään futisfaneiksi.

– Ollaan mietitty tekijöiden kanssa sitä, miten ihminen jota ei jalkapallo kiinnosta pätkääkään näkee tämän elokuvan. Jalkapallofaneille tässä on tietenkin paljon samaistumisen aiheita. Toivotaan, että se tarina ja ilmiön kuvaus vetää mukanaan myös vähemmän jalkapalloa seuraavia.

Tulevaisuudessa Airaksinen aikoo jättää jalkapalloaiheiset projektit muille tekijöille ja keskittyä muihin aiheisiin.

– Nyt tuntuu, että Kulman poikien ja Jalkapallomaan mittakaavassa on minun osalta tämä aihe käsitelty. Urheiluun liittyvää projektia tulen tekemään varmasti jatkossakin, pohtii Airaksinen.

Jalkapallomaa -dokumentti 16.9 klo 21.30 Yle TV1 ja uusintana 21.9 klo 12.30 Yle TV1.

– Aleksi I. Pohjola –

Isot muutokset ottavat aikansa

HJK lähti suurin odotuksin tämän vuoden Veikkausliigaan. Mediassa ennakkosuosikin paineet lyötiin kiistatta HJK:n harteille ja veikkauksia esitettiin lähinnä siitä, kuinka monta pistettä eroa toisena tulevaan syntyisi. HJK:n kausi on kuitenkin ollut vaikea ja pelillinen esitys ei ole tyydyttänyt joukkueen pelaajia. HJK:n monivuotinen ykkösmaalivahti Ville Wallén vahvistaa, ettei kausi ole sujunut aivan suunnitellusti.

– Tilastollisesti ollaan pelattu ihan hyvin. Kahden pisteen keskiarvolla ollaan pelejä pelattu. Ollaan onnistuttu tekemään eniten maaleja ja päästämään vähiten. Mutta taas jos katsotaan sitä pelillistä puolta, niin olisi se voinut paremminkin mennä. Ja kyllä me pelaajatkin ollaan sitä mieltä, linjaa Wallén.

HJK on kiistatta Suomen seuratuin jalkapallojoukkue ja sen edesottamuksia katsotaan tarkasti. Joukkue satsasi rajusti tähän kauteen, mutta suuret muutokset vaativat myös veronsa.

– Uusi valmentaja, uudet taktiikat ja uusia pelaajia. Ei se ole itsestäänselvyys, että kaikki lähtee rullaamaan loistavasti heti alusta. Kyllä se tiedostettiin, mutta tietenkin sitä aina toivoo parasta. Kyllä se niin menee, että HJK:ta kun seurataan ja katsotaan satsauksia, niin kaikki on olettanut että tästä tulisi vain suurinumeroisia voittoa. Mutta ei se urheilussa ihan niin mene, toteaa Wallén.

HJK:n 5-1 voitto Jarosta Pietarsaaressa vei seuran sarjakärkeen ja askeleen lähemmäs mestaruutta. Kautta on kuitenkin vielä paljon jäljellä ja liialle hyvänolontunteelle ei saa antaa valtaa.

– Tietenkin se, että ollaan piikkipaikalla ja kaikki on niin sanotusti omissa käsissään on hieno homma. Meillä on selkeä tavoite voittaa Suomen mestaruus tänäkin vuonna ja nyt siihen on paremmat mahdollisuudet. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä, teroittaa Wallén.

Elokuun 18. päivä käytiin Suomen oloissa poikkeuksellinen jalkapallo-ottelu, kun HJK kohtasi täydellä Sonera stadionilla Hongan. Peli päättyi 4-2 HJK:lle lähes 11 000 silmäparin alla. Veikkausliigassa yli 10 000 katsojan rajan ylittäviä pelejä nähdään aniharvoin ja ottelun tunnelma teki vaikutuksen myös pitkän uran tehneeseen Walléniin.

– Siinä oli tosi isot panokset ja täysi tupa. Ihmiset oli oikeesti täysillä mukana. Oli mieletön fiilis pelata. Molemmat joukkueet johti välillä peliä ja tilanteet vaihtelivat. Vielä kun tuli paljon maaleja, niin uskon että se oli hieno peli niin yleisölle kuin myös pelaajille. Harvemmin täyden tuvan matseja on päässyt Suomessa pelaamaan. Liian harvoin, kertaa Wallén.

HJK:n voitto Hongasta saattoi olla paljon isompi asia, kuin pelkkä kolmen pisteen voitto. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia ja urheilussa itseluottamus on kaikki kaikessa.

– Saatiin siitä pajon virtaa ja itseluottamusta. Kaikki tietävät ja pitää myöntääkin, että meillä on ollut vaikeuksia tämän kauden aikana jonkun verran. Kyllä uskon, että tämä oli yksi semmoinen kohta, joka auttaa meitä loppukauden peleissä, summaa Wallén ottelun merkitystä HJK:lle.

Pitkän uran HJK:ssa tehnyt, kesällä 37-vuotta täyttänyt konkarimaalivahti ei uhraa tässä vaiheessa kautta uransa jatkolle mitään ajatuksia.

– Pelataan tämä kausi loppuun ja mietitään sitten. Tietenkin tässä on sen verran ikää mittarissa, että pitää tarkkaan miettiä jatkon kanssa, mutta vasta kauden jälkeen, täsmentää Wallén.

– Aleksi I. Pohjola –