Jazzia duurissa

1990-luvulla kaksi Suomen mestaruutta voittaneen FC Jazzin taru suomalaisen jalkapalloilun kärkikastissa päättyi vuonna 2004 tippumiseen Veikkausliigasta. Lopullisen kohtalon talousvaikeuksista kärsinyt seura koki vuonna 2005, kun se ajautui konkurssiin. Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin FC Jazz tekee hidasta paluuta kohti huippua. FC Jazzin toiminnanjohtaja Jouni Joensuu kertoo, että viime vuoden lokakuussa seurassa käytiin vakavia keskusteluja tulevaisuuden tavoitteiden suhteen.

– Useaan kertaan kysyttiin, onko meidän tavoite nousu. Porukalla sitten päätettiin, että on se, kertoo Joensuu.

Kun tavoite oli seuran sisällä yhdessä päätetty, oli vuorossa seuraava kysymys: Miten ja minkälaisella joukkueella menestystä olisi parasta tavoitella.

– Meillä oli kokeneita pelaajia, jotka olivat pelanneet Veikkausliigassa ja Ykkösessä. Mietittiin, että lähdetäänkö tekemään heille sopimuksia vai yritetäänkö nuoremmilla pelaajilla. Päädyttiin näihin kokeneisiin pelaajiin. Ja täytyy sanoa, että varsinkin karsintapeleissä valinta oli täysin oikea. Kokeneet pelaajat olivat todella ratkaisevassa roolissa, kertaa Joensuu nousuun johtaneita päätöksiä.

Nousu tärkeä porilaisille

Porissa on viime vuosina juhlittu ahkerasti urheilun saralla. Jääkiekkojoukkue Porin Ässät voitti sensaatiomaisesti Suomen mestaruuden viime kaudella ja naisten pesäpallojoukkue Porin Pesäkarhut lukeutuu Suomen kärkijoukkueisiin.

Jalkapalloilun saralla sen sijaan on ollut huomattavasti vaikeampaa. FC Jazzin konkurssi ei suinkaan ole ainoa porilaista jalkapalloilua kurittanut talouskriisi. Myös PoPa ajautui vuonna 2011 konkurssiin rajujen satsauksien vuoksi. FC Jazzin nousu Ykköseen onkin otettu ilolla vastaan porilaisten keskuudessa.

– Varmaan se tuli niin joukkueelle kuin myös meille muillekin isona yllätyksenä, että se oli niin tärkeä asia. Ensimmäisessä karsintapelissä oli yli 3000 katsojaa ja ihmisten kommentointi oli sitä, että tätä on pitkään odotettu että saataisiin nämä tärkeät ottelut takaisin ja päästäisiin vähän ylemmälle sarjatasolle pelaamaan. Totta kai se tuntui hyvälle ja oli tärkeä asia, toteaa Joensuu.

Veikkausliigaan ei kiirettä

Porilaisten jalkapallojoukkueiden lähihistoria on synkkä. Tämän tiedostavat myös porilaiset jalkapallovaikuttajat eikä takavuosien ylilyönteihin aiota syyllistyä tällä kertaa, vaikka pitkän tähtäimen tavoite onkin Veikkausliigassa.

– Taloudellinen puoli on noin plus-miinus nolla. Ei jouduttu panostamaan velkojen muodossa tähän nousuun. Totta kai erittäin tarkkaan täytyy tulevaisuudessa taloutta seurata, kertoo Joensuu.

Tällä kaudella Veikkausliigaan nousseen SJK:n budjetti oli harvinaisen iso – noin miljoona euroa – mutta vaikka nousuun ei ihan niin isoa budjettia välttämättä tarvitakaan, ei menestys tule kuitenkaan ilmaiseksi.

– Jos se nousu vaatii yli 500 000 euron budjetin, niin ehkä ensin kannattaa alkaa rakentamaan omista pelaajista joukkuetta. Ja tietenkin pitää olla valmiuksia sen kaltaiseen talouteen, että pystyy hankkimaan sellaisen joukkueen. Kyllä siihen on vielä matkaa, niputtaa Joensuu nousun realiteetteja.

Joukkue uusiksi

FC Jazzin ensi kauden joukkueen rakentaminen on vasta aivan alkutekijöissään, sillä vasta nousun ratkeaminen määritti sen, mihin suuntaan joukkueen runkoa aletaan rakentamaan.

– Jouduttiin aika tarkkaan miettimään, onko tuleva kausi Ykkösessä vai Kakkosessa. Kyllä se vaan niin on, että Ykkönen on niin paljon kovempi sarja kuin Kakkonen, että välttämättä kaikki eivät enää siellä pärjää.

Porilaiset juniorijoukkueet ovat pärjänneet omissa ikäluokissaan hyvin ja tilanne on Joensuun mukaan moniin vuosiin selkeästi paras. Kaikkea ei kuitenkaan voida omien junioreiden harteille laskea.

– Tulossa on hyviä ikäluokkia, mutta sehän realisoituu vasta siinä vaiheessa, kun nähdään lyökö sieltä kukaan läpi, päättää Joensuu.

– Aleksi I. Pohjola –

Mainokset

Mustan hevosen yllätyspronssi

Vaasan Palloseura lukeutuu eittämättä tämän kauden Veikkausliigan positiivisiin yllättäjiin. Vaasalaisten kausi päättyi upeasti pronssijuhliin ja palkinnoksi tästä Vaasassa pelataan ensi kaudella myös europelejä. Vaasalaisten valmentajalla Olli Huttusella oli ennen kauden alkua pieni ennakkoaavistus tulevasta.

– Aina tulee mustia hevosia niin negatiivisesti kuin positiivisesti. Ajattelin, että me voitaisiin olla tällä kaudella se musta hevonen joka tulee yllättämään positiivisesti. Ja niinhän siinä sitten myös kävi, toteaa Huttunen.

Toista kauttaan vaasalaisia luotsannut Huttunen listaa menestyksen syiksi tasaisuuden sekä viime kautta ehjemmän ja henkisesti vahvemman joukkueen.

– Tämä oli itselle toinen kausi päävalmentajana ja pääsin paremmin paneutumaan siihen joukkueen koostumukseen. Sillä tavalla saatiin ehjempi ja henkisesti vahvempi joukkue kuin viime vuonna ja se näkyi myös tuloksessa, analysoi Huttunen.

Määrää ja laatua

Veikkausliigan sarjajärjestelmä on joukkueille raskas ja pääsy europeleihin tuo oman mausteensa kauteen niin pelien määrässä kuin myös matkustusmatkoissa. Olli Huttunen toivookin, että ensikaudelle olisi mahdollisuus panostaa niin määrään kuin myös laatuun.

– Oikeastaan tarvittaisiin molempia. Jos joukkuetta haluaa kehittää, niin siihen tarvitaan laatua. Toisaalta kun europelit on ensikaudella ja otteluruuhka kova, niin tarvittaisiin myös määrää, miettii Huttunen.

Olli Huttunen arvioi, että kaikesta huolimatta Vaasan Palloseuran runko tulee muuttumaan jonkun verran ensi kaudeksi.

– Uskoisin, että 2/3 joukkueesta säilyy. Terve pieni muutos varmasti tulee, toteaa Huttunen.

– Aleksi I. Pohjola –

Paluumuuttaja Tainio, Teemu Tainio

Tornion terrieri Teemu Tainio palasi pitkään vietettyjen ulkomaanvuosien jälkeen tälle kaudelle Suomeen HJK:n riveihin. Isolla rahalla kasattu HJK otti lopulta omansa, vaikka kausi olikin ajoittain tahmeaa ja europeleistä jäi vain luu käteen.

– No olihan se sellaista yskimistä aina välillä. Kyllä me itse kuitenkin tiedettiin kokoajan, että se mestaruus hoidetaan. Tietenkin kaikki odottivat, että me voitetaan kaikki pelit viisi kuusi nolla, mutta ei se futiksessa aina niin toimi, miettii Tainio.

Tainio näkee yhdeksi syyksi HJK:n ailahteleviin otteisiin uuden pelityylin ja sen opettelemiseen menneen ajan. Sixten Boströmin tultua HJK:n päävalmentajaksi kesti hetken, ennen kuin pelaajat oppivat Sixtenin tavat ja Sixten pelaajien. Myös yhden hivenen yllättävänkin ongelman Tainio nostaa esille HJK:n välillä tahmeiden otteiden taustalta.

– Siitä olen puhunut, että miksi sitä meidän tekonurmea ei saada kasteltua, kun keskikesällä se on niin pirun hidas. Kun vastustajat sitten sumputtaa, niin ei siinä yksinkertaisesti voi pelata sellaista peliä, että saataisiin ne puolustukset auki. Me ei vain keksitty siihen lääkettä. Syksyllä sitten kun kenttä oli kostea, niin se näkyi heti tulostaululla, ihmettelee Tainio.

Veikkausliigan taso kärsii pelisysteemin vuoksi

Teemu Tainio on nähnyt ja kokenut usean eri maan sarjasysteemin ja palloilukulttuurin. Paluu Veikkausliigaan oli kuitenkin omanlaisensa shokki etenkin pelimäärien suhteen.

– Yllätyksenä tuli pelimäärä ja tahti. Oli shokeeraavaa, kun tuntui, ettei ehdi oikeasti treenata yhtään, koska aina oli palauttavia tai valmistavia harjoituksia pelitahdin kiivauden vuoksi, kritisoi Tainio.

Sarjasysteemi vaikuttaa Tainion mukaan myös väistämättä Veikkausliigan tasoon.

– Meillä oli vaikeuksia pelitahdin kanssa, vaikka meillä on ylivoimaisesti laajin pelaajamateriaali. Voi vain miettiä joukkueita, joilla on kapeampi rinki, että kuinka ne ovat taiteilleet väsymyksen ja pelikieltojen kanssa. Totta kai taso kärsii sen vuoksi, miettii Tainio.

Maajoukkue kiinnostaa, jos peli kulkee

Teemu Tainio tunnetaan todellisena taistelijana, joka laittaa joukkueen edun henkilökohtaisten titteleiden edelle. Kauden raskaus on näkynyt kuitenkin myös raatajan otteissa.

– Omat onnistumiset menee aina sen joukkueen mukaan eikä henkilökohtaiset tittelit kiinnosta. Kun pelejä oli paljon, niin välillä oli fiilis että taasko tässä on pelit, että miten tässä saa raavittua itsestä kaiken irti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se oli ehkä se kaikista suurin haaste. Sitten kun alkoi olla pelejä normaaliin tahtiin, niin pelitkin on ollut vähän erinäköisiä, tuumii Tainio.

Tainio teki paluun maajoukkueeseen parin vuoden tauon jälkeen. Tulevaisuutta maajoukkueessa Tainio arvioi kuinkas muuten kuin seurajoukkueen kautta.

– Jos seurajoukkueessa pelit menee hyvin, niin sitten se maajoukkuekin voi tulla kysymykseen. Maajoukkuepelit on kuitenkin niin kovia, että jos ei seurajoukkueessa pysty pelaamaan tietyllä tasolla, niin se hyppy sinne on niin iso, ettei sitä oikeastaan kannata edes siinä vaiheessa lähteä yrittämään, päättää Tainio.

– Aleksi I. Pohjola –

Suomen Cup kruunasi rovaniemeläisten kauden

Rovaniemen Palloseura otti seurahistoriansa toisen Suomen Cupin voiton kaatamalla finaalissa KuPS:n maalein 2-1. RoPS-kapteeni Antti Okkonen ei suostu nimeämään itseään pokaalitakuuksi, vaikka viime kaudella hän pääsi juhlimaan Veikkausliigan mestaruutta HJK:n riveissä ja nyt menestys seuraa Okkosta Rovaniemelle.

– Päästiin toteuttamaan meidän omaa taktiikkaa. Tarkoitus oli, että KuPS ei pääse pelaamaan maata pitkin keskikentän kautta ja että topparit joutuvat avaamaan pidemmillä palloilla. Siinä me onnistuttiin. Lisäksi yksi pääteema oli voittaa kaksinkamppailutilanteet, toteaa Okkonen ja naurahtaa samalla vihjailuille pokaalitakuusta.

KuPS kirjoitti eräänlaista seurahistoriaa häviämällä kolmannen Suomen Cupin finaalin. Peli ei kuitenkaan ollut täysin normaali myöskään RoPS:lle, sillä finaaleihin liittyy aina tietty lisäjännityselementti.

– Eihän se ihan normaali tilanne ole. Tiettyä hermostuneisuutta siinä tietenkin on, mutta hoidettiin se ehkä paremmin kuin KuPS. Heillä painoi varmasti se, että olivat kolmatta kertaa finaaleissa ja kaksi kertaa jo hävinneet. Lähdettiin oman pelin kautta, mutta tiedostettiin myös KuPS:n vahvuudet ja heikkoudet, kertaa Okkonen.

Rovaniemen Palloseuran tavoite ennen kauden alkua oli sijoittua Veikkausliigassa kuuden parhaan joukkoon. Tasaisessa sarjassa jopa mitalisijat ovat olleet ulottuvilla, mutta nyt alkuperäiseenkin tavoitteeseen vaaditaan täydellistä onnistumista loppukauden peleissä. Suomen Cupin voitto kuitenkin kruunasi omalta osaltaan rovaniemeläisten kauden.

– Ehdottomasti kruunasi. Mitalisijoihin me ei enää ylletä, mutta jos pelataan loppukausi hyvin, niin mahdollisuudet kuuden joukkoon on vielä olemassa, vaikka eroa onkin jo useampi piste. Se vaatii kyllä myös sitä, että tämä meidän pieni ryhmä pysyy terveenä loppukauden ajan. Että siinä mielessä kausi ei ehkä ole mennyt ihan niin hyvin kuin mitä odotettiin ja toivottiin, miettii Okkonen.

Pitkät matkat mietityttivät ennen kauden alkua

Oulun Luistinseurasta maailmalle lähtenyt Okkonen teki paluun pohjoiseen täksi kaudeksi. Ennen kauden alkua pitkät vieraspelimatkat mietityttivät, mutta asiat ovat menneet paremmin kuin mitä Okkonen etukäteen edes osasi ajatella.

– Ei se matkustaminen ole ollenkaan tuntunut niin pahalta, kuin olisi etukäteen voinut kuvitella. Siihen tietyllä tavalla tottuu. Toki myös seura haluaa panostaa siihen. Me mennään päivää ennen peliä paikkakunnalle ja valmistaudutaan hyvin. Otteluruuhkassa ne vieraspelit on toki tosi rasittavia, kertoo Okkonen.

Ensi kaudeksi RoPS saa uuden valmentajan, kun Juha Malinen korvaa hyvää jälkeä RoPS:n peräsimessä tehneen Kari Virtasen. Malinen on entuudestaan Okkoselle tuttu valmentaja Myllykosken Pallosta.

– Juha on erinomainen valmentaja. Siinä mielessä tietenkin sääli, että Karo on tehnyt hienoa työtä nyt viimeiset kaksi vuotta Rovaniemellä. Molemmat valmentajat ovat kuitenkin hienoja persoonia ja hyviä valmentajia, miettii Okkonen.

Okkosella on vielä ensi vuosi sopimusta jäljellä RoPS:n kanssa, mutta jatkokaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

– Seuran kanssa on ollut alustavaa puhetta jatkosta, mutta mitään konkreettista ei kuitenkaan ole vielä, päättää Okkonen.

– Aleksi I. Pohjola –